Talous

Suljettu maailma?

Nordean pääekonomisti Annika Winsth kirjoittaa kauppasodasta, kasvavasta eriarvoisuudesta ja miettii, mihin 90-luvun optimismi katosi.

Kuva: Valero Doval

Kun 80-luku vaihtui 90-luvuksi, Berliinin muuri kaatui, kylmä sota oli ohi ja maailma aukesi tavalla, jollaista emme olleet aiemmin nähneet. Vuosikymmen myöhemmin, vuonna 2001, Kiina liittyi maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi ja globalisaatio pääsi todella käyntiin. Pohjoismaiden tapaiset pienet ja ketterät maat hyötyivät Kiinan kehityksestä. 

Globalisaatio synnytti työpaikkoja ja paransi miljoonien ihmisten elintasoa ympäri maailmaa. Länsimaat tuudittautuivat ajattelemaan, että kehitys voisi edetä vain yhteen suuntaan. Nykyään tiedämme, että näin ei käynyt.

Globalisaatio on menestyksen resepti siinä mielessä, että suhteellisen edun periaatteen mukaisesti yhden maan talouskasvu tuottaa hyvinvointia muillekin. Globalisaation vastaiset protestit koskevatkin isomman kakun jakamista. Varsinkin Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppakiista on syntynyt kokemuksesta, että joidenkin menestys on tapahtunut toisten kustannuksella. 

Mutta kuilut kasvavat myös maiden sisällä, varsinkin Yhdysvalloissa. Moni länsimaalainen näkee mahdollisuuden työpaikkaan ja elantoon olevan uhattuna. Yhtenä seurauksena ihmiset ovat äänestäneet jaloillaan. Näemme tämän ilmiön eri puolilla maailmaa, ja se on avannut oven Trumpille, Brexitille sekä oikeisto- ja vasemmistopoteroille. 

Nordean pääekonomisti Annika Winsth

Globalisaatio tuo mukanaan riskejä, jos sitä ei ohjata viisaasti. Trumpin tullipäätökset ja muuriuhkailut eivät ole ratkaisuja, mutta jos päättäjät eivät kuuntele ihmisten huolenaiheita, on suuri riski, että tilanne pahenee ennen kuin se paranee.

Vielä riskialttiimpi tilanteesta tulee, kun keskustelua eivät enää ohjaa faktat, vaan asenteita määrittävät populismi ja nopeasti lentävät Twitter-kommentit. Tällaisessa keskusteluilmapiirissä niin puolueiden kuin äänestäjienkin on helppo vetää se johtopäätös, että ennen oli paremmin. 

Samaan aikaan ilmastonmuutoksen uhat ja teknologian kehitys aiheuttavat monille epävarmuutta. Riski nationalismin nousuun kasvaa, varsinkin nyt, kun talous horjuu. Nykyään etupäässä länsi on käpertymässä sisäänpäin.

Jotta haasteista selvitään, pitää ihmisiä ohjata ja auttaa löytämään toimeentulo sekä usko tulevaisuuteen. Koulutus on ratkaisevan tärkeää kaikilla tasoilla, ja etenkin elinikäinen oppiminen. Pohjoismailla on tähän hyvät edellytykset maksuttoman koulujärjestelmän ja sosiaaliturvan ansiosta.

Kaikkia ongelmia ei ole kuitenkaan mahdollista ratkaista vain koulutuksen avulla, ja vie aikaa ennen kuin näemme tuloksia. Siihen asti on saatava ihmiset uskomaan yhteiskuntarakenteisiimme. Hyvinvoinnille annetaan paljon arvoa Pohjoismaissa. Ihmiset kaipaavat kuuluvuudentunnetta ja haluavat järjestelmien olevan luotettavia varsinkin siksi, että niiden ylläpitäminen on kallista. 

Taloudellinen eriarvoisuus ei ole ajan mittaan kasvanut hälyttävästi Pohjoismaissa, mutta jos ihmiset kokevat sen kasvaneen, se riittää protestiäänten kasvuun. Silloin kasvaa riski heikkojen hallitusten muodostumiselle, mikä tekee päätöksenteosta lyhytnäköistä. Tämä on korkea hinta. Äänestäjien on ymmärrettävä, että demokratiassa ei ole kyse vain äänioikeudesta, vaan se edellyttää myös vastuun ottamista äänestyspäätösten vaikutuksista. Demokratia on turvattava. Se on hauras ja sitä haastetaan nykyään eri puolilta. Tämä on vakava ja erittäin huolestuttava asia. 

Julkaistu 01.12.2019