Henkilökuvia

Oikein toimimisen kulttuurin tienraivaaja

Eettisen ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija Niina Ratsula auttaa yrityksiä luomaan kulttuuria, jossa kaikkien työntekijöiden on helppo toimia oikein.

Niina Ratsula
Niina Ratsulalla on takanaan lähes viidentoista vuoden ura vastuullisuuden, yritysetiikan ja code of conductin parissa.

Tulevaa tohtoria Niina Ratsulaa jännittää. Lähestyvä väitöstilaisuus jännittäisi ketä tahansa, mutta Ratsulalla on siihen erityinen syy.

Tunteet ja työelämä ovat nyt trendikäs puheenaihe, mutta tunteilla ei ole yleensä ollut merkittävää roolia laskentatoimessa, joka perustuu numeroihin ja faktoihin. Silti Ratsulan juuri valmistuneen laskentatoimen tutkimuksen yksi tärkeä löydös liittyy tunteisiin.

– Laskentatoimessa ihmisiä ajatellaan helposti rationaalisesti toimivina olentoina. Väitöskirjani keskeinen löydös on kuitenkin se, että ihmiset toimivat yrityksen sääntöjen mukaan todennäköisemmin, jos heissä herää sääntöihin liittyviä tunteita, Ratsula kertoo.

Tarkemmin ottaen Ratsulan väitöskirjan aihe on formaalin ja sosiaalisen ohjauksen välinen suhde. Käytännössä hän tutki sitä, miten yrityskulttuuri voi auttaa (tai estää) jalkauttamaan muodollisia sääntöjä ja toimintatapoja.

Kun lainmukaiseen ja eettiseen toimintaan ohjaavia sääntöjä esitellään työntekijöille, pahinta on, jos ihmiset eivät rekisteröi niitä tunnetasolla ollenkaan. Pitäisi siis saada aikaan voimakas tunne siitä, että sääntöihin sitoutuminen ja niiden noudattaminen on tärkeää – siitäkin huolimatta, että säännöt ärsyttäisivät.

Niina Ratsula

Niina Ratsula

Koulutus: KTM (väittelee tohtoriksi 4.12.2020 Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa)
Ura: 12 vuotta kansainvälisissä tehtävissä pörssiyrityksissä, 2 vuotta yrittäjänä Code of Conduct Companyn perustajana, toinen Nordic Business Ethics -aloitteen perustajista

Perhe: aviomies, lapset Amanda 8v ja Eliel 6v

Yllättävä tieto: epävirallisesti Suomen huonoin golfari

– Joku voi ajatella: ”Ei saatana, taas näitä sääntöjä, mutta pakkohan niitä on noudattaa.” Sekin on parempi reaktio kuin se, ettei tunnetasolla tapahdu mitään, Ratsula sanoo.

Ihmisille pitää pystyä perustelemaan, miksi eettiset säännöt ja oikein toimiminen ovat tärkeitä. Myös sillä on valtavasti merkitystä, miten säännöt tulevat näkyviksi arjessa.

– Tämä liittyy siihen, miten esihenkilöt puhuvat, miten ihmisiä sitoutetaan tai millaisia sosiaalisia sanktioita on, jos sääntöjä ei noudateta.

Jos yrityksessä on vahva oikein toimimisen kulttuuri, ihmisten on helppo tuoda esiin eriäviä mielipiteitä. Henkilöstön jaksaminen on tärkeää, ja työntekijäkokemuksesta pidetään hyvää huolta.

– Hyvä mittari on se, millaisia asioita johtajat painottavat esimerkiksi kvartaali-infossa. Onko esillä pelkkä suorittaminen ja tavoitteisiin pääseminen vai puhutaanko myös henkilöstöstä ja ihmisten hyvinvoinnista. Tunnelma on hyvin erilainen, jos yrityksessä todella eletään arvojen mukaan.

Kurkistus johtoryhmätyöskentelyyn ja päätöksentekoon voi myös kertoa paljon: ovatko eettiset kysymykset esillä näissä tilanteissa?

Niina Ratsula
Joulukuussa 2020 Niina Ratsula väittelee kauppatieteiden tohtoriksi. Hänen tutkimuksensa käsittelee sitä, miten muodolliset säännöt ja yrityksen kulttuuri vaikuttavat rinta rinnan siihen, toimivatko ihmiset oikein eettisesti ongelmallisissa tilanteissa.

– Klassinen esimerkki on kysymys, olisitko valmis irtisanomaan parhaan liiketoimintaosaajasi tilanteessa, jossa hän on toiminut eettisesti kyseenalaisella tavalla?

Enron-skandaali sai kiinnostumaan yritysetiikasta

Eettisen ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija Niina Ratsulasta tuli oikeastaan sattuman kautta. Lapsena hän haaveili näyttelijän, kuvataiteilijan tai runoilijan työstä, mutta päätyi kuitenkin kauppakorkeakouluun opiskelemaan laskentatoimea.

Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Ratsula oli viimeisenä opiskeluvuotenaan vaihto-oppilaana Berkeleyn yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän sai tehtäväkseen esitelmän yhdestä yrityshistorian tunnetuimmista skandaaleista, energiayhtiö Enronin konkurssista.

– Kiinnostuin siitä, miten ihmiset saadaan noudattamaan sääntöjä ja mikä on oikein toimimisen suhde sääntöihin. Väärinkäytösten aikaan Enronin johto uskoi vilpittömästi toimivansa sääntöjen mukaan, mutta hyödynsi säännöissä olevia porsaanreikiä. Epäeettistä toimintaa perusteltiin sillä, että lakimiehet ja yhtiön hallitus olivat hyväksyneet toimintatavat ja teknisesti katsottuna sääntöjä noudatettiin. Samaan aikaan annettiin organisaatiolle viesti, että valehtelu, kieroilu ja henkilökohtaisen hyödyn maksimointi oli tavoiteltavaa ja palkittavaa toimintaa. Todellista taloudellista tilaa peiteltiin ja lopulta yhtiö ajautui konkurssiin.

Niina Ratsula
Niina Ratsula nauttii siitä, että yrittäjänä pääsee käyttämään luovuuttaan. Asiakasprojektien ohella hän kirjoittaa kirjoja, suunnittelee digitaalisia oppimiskokonaisuuksia ja käyttää aikaansa tutkimuksen tekemiseen. Parhaillaan hän käy myös piirustuskurssia, jotta voisi ryhtyä kuvittamaan omia tekemisiään.

Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ethics & compliance -ohjelmien, yritysvastuun ja sisäisen valvonnan parissa tietoliikennejätti Nokiassa ja teollisuuskemikaaleja valmistavassa Kemirassa. Päätös ryhtyä yrittäjäksi syntyi alkuvuonna 2018.

– Yhtenä päivänä tuli visio, että isot korporaatiot on nyt nähty, huolimatta siitä, miten paljon ne olivat minulle antaneet. Totesin, että olen sielultani yrittäjä ja perustin Code of Conduct Company -yhtiöni.

Yrityksensä kautta hän on tehnyt töitä kymmenien erilaisten yritysten kanssa. Yksikään toimeksianto ei ole ollut samanlainen, vaan mukaan mahtuu kaikkea lyhyistä puheenvuoroista vuosien mittaiseen kehitystyöhön.

– Yrittäjyyden suola on se, että yrittäjänä edustan ennen kaikkea itseäni ja omia arvojani. Voin ammentaa luovuuttani täysin uudella tavalla, ja asiakasprojektien ohella kirjoitan kirjoja, suunnittelen digitaalisia oppimiskokonaisuuksia ja käytän aikaa tutkimuksen tekemiseen.

Kaikki toimivat joskus väärin

Niina Ratsulan mielestä Pohjoismaissa vallitsee kaksi eettiseen yritystoimintaan ja -kulttuuriin liittyvää harhaa. Ensimmäinen niistä on luulo, että väärin toimivat vain tietynlaiset, epäeettiset ihmiset. Ei haluta uskoa, että väärinkäytöksiin voi syyllistä ihan kuka tahansa.

Usein ihmiset ajautuvat lähes huomaamatta tilanteisiin, joissa tulee toimittua väärin. Yksi pieneltä tuntuva väärä teko johtaa toiseen, minkä jälkeen on helpompi sulkea silmät isoiltakin väärinkäytöksiltä.

Niina Ratsula
Väärinkäytöksiin johtaa usein pitkä tie, ja siksi pieniinkin ongelmiin pitäisi puuttua, Ratsula sanoo. Jos organisaatiossa katsotaan sormien läpi pieniä oikaisuja, toiminta saattaa huomaamatta paisua vuosien saatossa merkittäväksi väärinkäytökseksi.

– Jos työntekijät ovat peloissaan työpaikkansa ja perheen tulevaisuuden puolesta, se vaikuttaa väistämättä moraaliin. Organisaation kulttuurille on helppo sokeutua ja siksi eettisesti vaikeista tilanteista pitää pystyä keskustelemaan, Ratsula sanoo.

Ratsulan paljon käyttämä ilmaus, oikein toimimisen kulttuuri, tarkoittaakin sitä, että eettiset toimintatavat on saatava osaksi arkisia käytäntöjä. Työntekijät ja esihenkilöt pitäisi kouluttaa säännöllisesti ja palavereissa olisi varmistuttava, että päätökset ovat eettisesti kestäviä.

Toiminta voi olla epäeettistä myös silloin, kun se on laillista tai sääntöjen mukaista, ja siksi tarvitaan aktiivista keskustelua.

Esimerkiksi Ratsula nostaa erään suomalaisen pörssiyhtiön, jonka johtoryhmä pitää aina ennen kokousta Code of Conduct -paneelin. Siellä käydään läpi tilanteita, jotka ovat harmaalla alueella ja vaativat harkintaa. Pohdittavana voi olla esimerkiksi yhteistyön jatkaminen kyseenalaisesti toimineen kumppanin kanssa tai eettisiä sääntöjä rikkoneen työntekijän irtisanominen.

– Pienemmilläkin asioilla voi saada aikaan muutosta. Varsinkin yrityksen ylimmällä tasolla on hyvä käytäntö nimetä kokouksissa henkilö, jonka tehtävänä on kyseenalaistaa konsensusta ja kysyä vaikeita kysymyksiä. Palaverissa puheenjohtajan ei pidä kertoa mielipidettään ensimmäisenä vaan viimeisenä, jotta auktoriteetti ei vaikuta siihen, mitä muut uskaltavat sanoa.

Ratsulan mielestä on hienoa, että ensi vuoden loppuun mennessä isoissa yrityksissä on oltava ilmoituskanava, jonka kautta voi tuoda esiin ongelmia. EU-lain määräys koskee muun muassa yli 50 henkilön yrityksiä.

Moraali on lihas, jota pitää harjoittaa

Toinen yleinen harhaluulo on, että omassa yrityksessä tai työpaikassa kaikki on kunnossa.

Niina Ratsula
Ratsula muistuttaa, että jokainen toimii välillä epäeettisesti. Sääntöihin, ohjeisiin ja sisäiseen valvontaan suhtaudutaan usein kielteisesti, vaikka niiden tarkoitus on hyvä, toiminnan vastuullisuuden varmistaminen.

– Kukaan ei yleensä kyseenalaista, onko oikein toimimisen kulttuuri tärkeää. Usein yrityksissä vain on tapana ajatella, että kaikki on sen suhteen hyvin, Ratsula toteaa.

Yritystä pidetään vastuullisena, kun se ei käytä lapsityövoimaa tai hakkaa sademetsiä ja huolehtii hiilijalanjälkensä koosta. Helposti ajatellaan, että korruptio, lahjonta ja muut väärinkäytökset tapahtuvat jossain muualla kuin kotoisessa Pohjolassa. Kuitenkin kaikissa yrityksissä tulee jatkuvasti vastaan eettisesti kiperiä tilanteita.

– Kuinka laskutan asiakasta? Mitä voin merkitä matkalaskuun? Kuinka käytän yrityksen rahoja? Onko takapuolesta puristaminen seksuaalista häirintää? Tällaiset hyvin arkiset tilanteet aiheuttavat epätietoisuutta, jos yrityksessä ei ole eettistä ohjeistusta eikä henkilöstöä ole koulutettu aiheesta, Ratsula toteaa.

Vaikka Ratsula on tehnyt työtä eettisten ohjeistusten ja eettisen kulttuurin parissa toistakymmentä vuotta, hän on edelleen eräänlaisessa tienraivaajan asemassa. Pohjoismaissa on hyvin vahva luottamuksen kulttuuri ja usko siihen, että oikein toimiminen tulee selkärangasta. Siksi ei välttämättä koeta tarpeelliseksi kiinnittää siihen erikseen huomiota.

– Sanon usein, että moraali on lihas, jota pitää harjoittaa. Ihmiset pitäisi altistaa pohtimaan työpaikan tilanteita, joissa eettinen ongelma on noussut tai voisi nousta esiin. Ilman koulutusta tilanne jää helposti huomaamatta. Myöhemmin tilanteen eskaloituessa usein toivoo, että olisi osannut pysähtyä oikealla hetkellä pohtimaan tilanteen eettistä ulottuvuutta.

Teksti: Sanna Sevänen Kuvat: Sakari Röyskö

Julkaistu 30.11.2020