Talous

Miten pörssikurssit kehtaavat nousta taantuman keskellä?

Kuva: Valero Doval

Tätä kirjoittaessa pörssikurssit ovat globaalisti nousseet kutakuinkin 20 prosenttia pohjistaan. Helsingin pörssin nousu on jäänyt hieman vaisummaksi, mutta täälläkin kyyti on ollut päätä huimaavaa. Samaan aikaan tulokset ovat romahtamassa ja talous on monin paikoin täysin pysähdyksissä. Monet miettivätkin, miten kurssit kehtaavat nousta tällaisessa tilanteessa. Liike on kuitenkin melko luonnollinen.

Sijoittajan kannalta tärkein havainto aiemmista kriiseistä on se, että kurssikäänne tulee aina silloin, kun talous kyntää syvimmällä. Finanssikriisin aikaan kurssipohjat nähtiin maaliskuussa 2009. Tuona vuonna kurssinousua tuli globaalisti reilu neljännes alkuvuoden tasoista, vaikka taloudessa meni huonommin kuin vuosikymmeniin. Vastaava kuvio toistuu jokaisen talouskriisin yhteydessä melko luotettavasti. Syykin tähän on selvä: markkinat hinnoittelevat uutta tietoa ja omia spekulaatioitaan tulevaisuudesta. Markkinoilla ei ole sen parempaa kristallipalloa kuin meillä muillakaan, mutta ne ovat melko tehokkaita kaiken olemassa olevan tiedon sulattamisessa. Kun kommentaattorit alkavat yksimielisesti olla sitä mieltä, että käsillä oleva kriisi on historiallisen paha, voi olla melko varma siitä, että syventyvä taantuma on jo huomioitu pörssikursseissa. Siksi osakkeiden ei tarvitse enää laskea, kun tämä vahvistetaan karmivilla talousluvuilla ja tuloksilla.

Toinen tärkeä tekijä viime viikkojen kurssinousun taustalla on sitä edeltänyt lasku – niin hassulta kuin se kuulostaakin. Kurssilaskun kääntöpuoli on nimittäin se, että markkinat kertovat alemmilla osakekursseilla vaativansa sijoituksilleen korkeampaa tuottoa tulevaisuudessa. Tämä tuottovaade on samalla tuotto, jota osakesijoittaja voi odottaa korvaukseksi kantamastaan riskistä, joka toki on poikkeuksellisen taantuman takia myös kasvanut.

Nordean päästrategi Antti Saari

Muutokset tuottovaateessa ovat oikeastaan lähes poikkeuksetta suurin kurssiliikkeiden selittäjä. Esimerkiksi kolmanneksen kurssilasku selittyisi tuloskehityksellä vain siinä tapauksessa, jos markkinat yhtäkkiä odottaisivat kaikkien tulevien tulosten olevan kolmanneksen aiempia arvioitaan alempana. Näin kuitenkaan harvoin käy. Edes 1930-luvun laman yhteydessä tulokset eivät lopulta jämähtäneet pysyvästi alemmille tasoille vaan palautuivat aiemmalle uralleen väliin osuneesta maailmansodasta huolimatta.

Itse asiassa kuluvan vuoden tulokset voisivat mennä vaikka nollaan, eikä sillä silti yksinään saa perusteltua kovin mittavaa kurssilaskua. Tämä kuitenkin edellyttää, että sijoittajat voivat tuudittautua siihen, että tulokset tulevina vuosina palautuvat aiemmalle uralleen tai edes lähelle sitä. Tämän luottamuksen palauttamisessa ja ylläpitämisessä keskuspankkien ja hallitusten poikkeuksellisilla elvytystoimilla on ollut merkittävä rooli. Näillä toimilla on nimittäin vähennetty oleellisesti riskiä siitä, että monen pörssiyhtiön kaikki tulevat tulokset ovat konkurssien takia pyöreitä nollia. Olen aivan varma siitä, että konkursseja tullaan näkemään selvästi tavallista enemmän. Poikkeuksellisilla tukitoimilla tarpeettomia konkursseja kuitenkin vältetään merkittävästi. Niillä ei pelasteta tuloksia talouden ollessa pysähdyksissä vaan mahdollisuus tehdä tulosta myös tulevaisuudessa. Se on osakkeenomistajalle paljon arvokkaampaa kuin minkään yksittäisen vuoden tulos.

Markkinat eivät missään nimessä ole vielä selvillä vesillä, eikä jokaisen pienenkin kurssilaskun jälkeen kannata rynnätä ostoksille. Sijoittaja voi kuitenkin edelleen odottaa osakkeilta ja monilta muiltakin riskipitoisilta sijoituksilta tavallista parempaa pitkän aikavälin tuottoa, kunhan on valmis hyväksymään erityisesti lyhyellä tähtäimellä kasvaneen riskin. Asiat voivat mennä vielä monella arvaamattomalla tavalla pieleen. Jos ne eivät mene – tai menevät, mutta vain arvattavissa olevilla tavoilla – pörssikurssit kehtaavat nousta taantuman keskelläkin. Kunhan luottamus tulevaisuuteen säilyy.

Teksti: Antti Saari, päästrategi

Julkaistu 02.05.2020