Talous

Miksi kuolinpesä kannattaa jakaa?

Pitääkö kuolinpesä jakaa ja kannattaako niin tehdä? Tätä perilliset usein pohtivat. Esitämme näkökulmia kuolinpesän osittamisen ja jakamisen puolesta.

Talon katto on punainen, neljä palapeliä sinisiä vihreällä pohjalla.
Kuva: Shutterstock

Tarkennetaan heti alkuun, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kuolinpesästä. Yleensä sillä tarkoitetaan vainajan jäämistöä ja hänen oikeudenomistajiaan eli henkilöitä, jotka lain mukaan ovat oikeutettuja osallistumaan pesän yhteishallintoon. Näitä kuolinpesän osakkaita ovat vainajan lakimääräiset perilliset, mahdolliset yleistestamentinsaajat ja usein myös aviopuoliso.

Jäämistöön kuuluvat vainajan varat ja velat. Kuolinpesän osakkaat eivät itse omista suoraan kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, vaan kullakin on oikeus määräosaan kuolinpesän koko omaisuudesta. Se, mitä kullekin osakkaalle lopulta pesän omaisuudesta tulee, ratkeaa perinnönjaossa.

Kuolinpesän osituksella tarkoitetaan avio-oikeuden toteuttamista lesken ja kuolinpesän välillä. Lesken avio-oikeuden nojalla tehty ositus toimitetaan ennen perinnönjakoa, jolloin kuolinpesään kuuluva omaisuus täsmentyy vasta sen jälkeen. Ositus voi tulla tehtäväksi myös puolisoiden kuolinpesien välillä.  Kannattaa myös huomioida, että jos puolisoilla ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, leski ei ole kuolinpesän osakas, ellei hän ole vainajan perillinen tai yleistestamentinsaaja.

Perinnönjaolla taas tarkoitetaan perinnön jakamista perillisten kesken. Laki ei velvoita suorittamaan ositusta tai perinnönjakoa, mutta moni käytännön seikka puoltaa niiden toteuttamista. Kukin pesän osakas voi vaatia perinnönjakoa, eikä vaatimuksen esittämiselle ole asetettu aikarajaa.

Jakamattoman kuolinpesän hoito voi muuttua ajan myötä työlääksi

Kuolinpesä voi olla jakamaton vuosia tai vuosikymmeniä. Tänä aikana kuolinpesän osakaspiiri voi muuttua huomattavasti. Jos esimerkiksi joku pesän osakkaista kuolee, tulee hänen kuolinpesänsä osakkaaksi kuolinpesään, jonka osakas hän oli eläessään. Jakamattoman kuolinpesän osakaspiiri voi siis ajan saatossa käydä hyvinkin laajaksi.

Jos osakkaita on paljon, kuolinpesän asioiden hoito voi käydä työlääksi. Näin siksi, että kuolinpesän asioista, esimerkiksi omaisuuden myynnistä, päätetään yhdessä ja lain mukaan päätökset edellyttävät lähtökohtaisesti kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä. Laki ei siis tunne enemmistöperiaatetta kuolinpesän päätöksenteossa.

Jessica Hyden
Juristi Jessica Hydén, Nordea Private Banking

Asioiden hoitaminen voi vaikeutua varsinkin silloin, jos kuolinpesän osakkaaksi tulee alaikäisiä tai henkilöitä, joilla on edunvalvoja. Toisaalta kiireellisesti hoidettavaan toimenpiteeseen voidaan ryhtyä, vaikka kaikkien osakkaiden suostumusta ei saada hankituksi. Tällainen toimenpide voisi olla esimerkiksi toimi, johon ryhdytään omaisuuden tuhoutumisen tai vahingoittumisen estämiseksi.

Lesken suoja säilyy jakamisesta huolimatta

Perintökaaren mukaan leski saa pitää edesmenneen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, ellei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta aiheudu.

Leski on myös voinut saada hallintaoikeuden puolisonsa omaisuuteen testamentin perusteella. Hallintaoikeus voi jäädä voimaan, vaikka kuolinpesä jaetaan.

Leski saattaa myös asua puolisoiden yhteisessä kodissa, jonka ensin kuollut puoliso omisti yksin tai yhdessä lesken kanssa. Tämä lesken vähimmäissuoja voi säilyä, vaikka kuolinpesän ositukseen ja jakoon päädyttäisiin verotuksen kannalta tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona.

Kuolinpesän jakamisella voidaan myös välttää lesken ja kuolinpesän varojen sekoittuminen sijoituksia tehtäessä ja myöhemmin elämässä.

Jako voi olla verotuksellisesti järkevää

Kuolinpesä on oma verosubjektinsa, eli sitä verotetaan itsenäisesti. Esimerkiksi vuokra- ja osinkotuloista sekä luovutusvoitoista verotetaan kuolinpesää. Kuolinpesälle määrättävistä veroista vastaavat osakkaat yhteisvastuullisesti.

Hanna Nysten
Juristi Hanna Nystén, Nordea Private Banking

Tietyissä tilanteissa osituksen ja perinnönjaon toimittaminen voi myös olla verosuunnittelun näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi asunnon osittaminen leskelle ennen perinnönjakoa voi joskus olla järkevää. Lesken voi olla mahdollista myydä osituksessa saamansa asunto ilman luovutusvoittoveroa, vaikka osituksesta oli kulunut alle kaksi vuotta. Jakamattoman kuolinpesän saama luovutusvoitto puolestaan on verovapaa vain niiden perillisten osuutta vastaavalta osin, jotka ovat vainajan kuoleman jälkeen käyttäneet asuntoa vakituisena asuntonaan vähintään kahden vuoden ajan.

Kuolinpesän itsenäinen verotus lakkaa, kun pesä on jaettu. Sen jälkeen jokainen osakas vastaa itse perintönä saadun omaisuutensa verotuksesta.

Päätöstä kannattaa aina puntaroida eri näkökulmista

Edellä on esitetty esimerkkejä, joiden perusteella kuolinpesän jakaminen voi olla tarkoituksenmukaista.

Kuolinpesän jakamisen tärkeä vaikutus on se, että sen jälkeen tiedetään, kuka omistaa mitäkin. Esimerkiksi sijoitusten tuottojen kohdistaminen ja verotus on tällöin yksinkertaisempaa. Samoin kukin omaisuutta jaossa saanut saa päättää itse omaisuuden hoitoon ja mahdolliseen myymiseen liittyvistä asioista.

Päätös osituksesta ja jakamisesta riippuu kuitenkin aina kuolinpesän tilanteesta. Asiantuntijan apua käyttämällä voidaan veronäkökohdat myös huomioida ja ositus ja perinnönjako toimittaa verotehokkaalla tavalla. Verotuksen lisäksi toimia tulee pohtia myös muut, muun muassa käytännön seikat huomioiden. Myös niissä perhejuridiikkaan perehtynyt asiantuntija on oivallinen apu.

Teksti: Jessica Hydén ja Hanna Nystén

Julkaistu 06.01.2022