Kestävä kehitys

Lähi­tuotettua kahvia labora­toriosta

Se tuoksuu ja maistuu kahvilta – mutta on tehty ilman ainuttakaan kahvipapua. Se on myös kotimaista, sillä kahvin aromit ovat peräisin paahdetusta solumassasta, joka on kasvatettu VTT:n laboratoriossa Espoossa.

Kahvisoluviljelmä ja valmista kahvia,
Kahvisoluviljelmä (oik.) ja valmista kahvia, joka on paahdettu VTT:n solumaataloustekniikalla tuotetusta kahvisoluista

Kuinka helppoa kahvin keittäminen onkaan, kun ei tarvita papuja?

– Olemme oikaisseet niin, että emme tarvitse jauhamisvaihetta, kertoo Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimustiimin johtaja Heiko Rischer.

Rischer kollegoineen pääsi keittämään ensimmäiset kahvit itse viljelemistään kasvisoluista viime syksynä. Kokemus oli miellyttävä. Aromit olivat kohdallaan, ja maku oli hyvin lähellä tavallista kahvia jopa ilman erikoisia paahtomenetelmiä.

Heiko Rischer

Heiko Rischer on VTT:n tutkimustiimin päällikkö.

Pienempi hiilijalanjälki

Heiko Rischer on taustaltaan biologi ja kemisti. Hän vertaa bioteknistä kahvintuotantoa tunnettuihin hankkeisiin, joissa tuotetaan lihaa soluviljelmillä. Singapore on jo antanut myyntiluvan lihalle, joka on kasvatettu bioreaktorissa kanan soluista. Yhdysvalloissa puolestaan odotetaan markkinoille keinotekoista maito- ja kananmunaproteiinia.

Elintarvikkeiden tuottamiseen laboratoriossa liittyy monia etuja perinteiseen maatalouteen verrattuna. Niiden hiilijalanjälki on pienempi, mutta ne ovat myös siinä mielessä puhtaampia, että niiden tuotannossa ei käytetä torjunta-aineita tai antibiootteja.

Tavanomainen kahvintuotanto on vaikeuksissa, koska kahvipapujen viljelyyn sopivat alueet kutistuvat, kun ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja. Monissa kahvintuottajamaissa kamppaillaan myös sään ääri-ilmiöiden, metsänhakkuiden ja työntekijöiden kohteluun liittyvien ongelmien kanssa. 

kahvisoluviljelmät
Suomalaisen solukahvin tekoon ei tarvita papuja eikä jauhamista

Vaaleaa puuteria

Kahvi oli oikeastaan luonteva valinta VTT:n kokeilun kohteeksi. Kahvin avulla on helppo osoittaa, mitä biotekniikan avulla voidaan saada aikaan. Aiemmin VTT on työskennellyt lääkkeiden ja kosmetiikan ainesosien parissa.

Kahvi on myös suomalaisten kansallisjuoma. Sitä hörpitään keskimäärin 3,4 kuppia päivässä henkeä kohti.

Miten kahvia sitten tehdään ilman kahvipapuja?

– Ensin tarvitaan kahvikasvin palanen, esimerkiksi osa lehdestä, Rischer sanoo.

Kahvikasvin palasesta kasvatetaan solulinja. Solujen annetaan kasvaa steriilissä ympäristössä, jossa niillä on paljon ravinteita. Kun solukko on kasvanut riittävän suureksi, se siirretään teräksiseen bioreaktoriin, jossa se voi kellua ravinneliuoksessa. 

Kuivattua kahvisolumassaa.
Kuivattua kahvisolumassaa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, VTT:n soluviljelmäkahvin kaupallinen tuotanto voi alkaa neljän vuoden päästä

– Lopuksi saadaan biomassaa, joka jäädytetään ja kuivataan. Näin syntyy vaaleanruskeaa puuterimaista ainetta, jota voidaan paahtaa ja käyttää tavallisen kahvin tavoin.

Kaupassa neljän vuoden päästä?

Viimesyksyisen kahvihetken jälkeen Rischerin tiimin kahvi on läpikäynyt monta makutestiä ja kemiallista analyysiä. Seuraavaksi on vuorossa pitkä prosessi EU:n viranomaishyväksynnän saamiseksi, jotta sitä voidaan markkinoida elintarvikkeena.

Rischer uskoo, että bioreaktorissa tuotetun kahvin kaupallinen valmistus voi alkaa noin neljän vuoden päästä. Espoolaisesta kahvintuotantotekniikasta ovat kiinnostuneet sekä elintarviketeollisuuden jättiläiset että pienet startup-yritykset. Kahvin maailmanmarkkinoilla liikkuu yli 100 miljardia dollaria vuodessa.  

– Meidän kahviamme voi viljellä pienessä kahvilassa tai isossa tehtaassa kaikissa maissa ja kaikenlaisessa ilmastossa.

kaksi ihmistä juo kahvia, näet vain kädet
Maistuisiko kupillinen vasta keitettyä soluviljelykahvia? Kuva: Shutterstock

Kuvat: Timo Kauppila

Julkaistu 08.03.2022