Talous

Koronnousua ken pelkäisi?

Samaan aikaan kun toiveet talouden toipumisesta ovat kasvaneet, sijoittajien keskusteluissa ovat nousseet esiin huolet inflaation kiihtymisestä ja korkojen noususta. Nordean päästrategi Antti Saari valottaa kirjoituksessaan, onko huoleen todellista aihetta

Antti Saari

Talouden toipumistoiveiden noustessa vanha kunnon inflaatiopeikko on jälleen kaivettu naftaliinista sijoittajien keskusteluihin. Viimeisimpien lukujen perusteella kuluttajahintojen nousu onkin kiihtynyt reippaasti etenkin Yhdysvalloissa. Inflaation kiihtyminen ja korkojen nousu ovat kuitenkin tässä vaiheessa suhdannetta asioita, joista osakesijoittajan pitäisi olla tyytyväinen. Pelottavia niistä tulee sijoittajan kannalta vasta sitten, kun suhdanne alkaa kypsyä ja tuloskasvutahti hiipua.

Aloitetaan inflaatiosta. Hintojen nousu vaikuttaa välittömästi yritysten liikevaihtoihin kasvattamalla niiden euromäärää. Samalla toki riskit kustannusten noususta kasvavat, mutta tyypillisesti liikevaihto kasvaa kustannuksia ripeämmin ja siten yritysten tulospotti kasvaa. Etenkään näin suhdanteen alkuvaiheessa, jolloin työmarkkinoilla on paljon vapaata kapasiteettia, ei ole syytä ajatella, että yritykset joutuisivat syömään katteitaan hintatason noustessa.

Kun asiaa tarkastellaan laajemmin, on historiassa itse asiassa hyvin vähän ajanjaksoja, jolloin kuluttajahintojen ripeäkään nousu olisi osunut samaan ajankohtaan katteiden laskun kanssa. Näin on tyypillisesti käynyt lähinnä taantuman yhteydessä, kun liikevaihdot ovat supistuneet. Sen sijaan samaan suuntaan nämä luvut ovat liikkuneet melko usein. Tässä mielessä osakkeet ovatkin sijoittajien parhaita suojakeinoja rahan ostovoiman heikentymistä vastaan.

Graafi

Lähde: Refinitiv

Lisäksi sijoittajan on hyvä muistaa, että inflaatio kiihtyi Yhdysvalloissa lähemmäs neljää prosenttia finanssikriisiä seuranneina elpymisvuosina. Tuolloin keskuspankki Fed piti päänsä ja piti korot ennallaan kongressin painostuksesta huolimatta. Tämä ratkaisu on osoittautunut myöhemmin oikeaksi. Vaikka osakemarkkinat voivatkin hetkellisesti säikähtää keskuspankkien ensimmäisiä politiikan kiristyspuheita, tyypillisesti isommat ongelmat alkavat vasta, kun koronnostot ovat tulleet tiensä päähän ja talouden kasvutahti alkaa hiipua.

Tästä päästään yleisemmin korkoihin. Niiden lasku on tyypillisesti hyvä osakkeille, koska matalampi korkotaso valuu yleensä myös osakemarkkinoille ja pitää arvostuskertoimia aiempaa korkeampina. Tästä näkökulmasta valtionlainakorkojen nousun – mitä toistaiseksi on nähty lähinnä Yhdysvalloissa – pitäisi olla huono asia osakkeille. Ja niin ne tavallaan ovatkin, mutta tilanteessa, jossa tulokset kasvavat useita kymmeniä prosentteja, markkinoiden on paljon helpompi sulattaa korkotason nousu ja sen seurauksena laskeva arvostus. Jos esimerkiksi tulokset kasvavat 20 prosenttia ja arvostus laskee 10 prosenttia, pörssikurssien pitää nousta noin 10 prosenttia, jotta kaikki täsmää.

Kaikki tämä on suhdanteen alkuvaiheelle hyvin tyypillistä: inflaatio-odotukset ja korkotaso elpyvät ja samalla pörssikurssit jatkavat nousuaan vahvan tuloskasvun turvin. On melko vähän syytä olettaa, että tällä kertaa olisi toisin, vaikka inflaatiopaineet olisivatkin tavanomaisen suhdanteen alkuvaihetta kovemmat. Lisäksi korkeampi korkotaso nostaa melko laajasti eri omaisuuslajien tulevia tuottoja, minkä ansiosta etenkin joukkolainasijoitukset tuovat paremmin turvaa sijoitussalkkuun seuraavaa markkinamyllerrystä vastaan. Samalla kuitenkin vahvasti joukkolainapainotteisen salkun arvo kokee kolauksen, jonka kiinni kurominen voi kestää hyvän tovin – euroalueella tämä huoli on tosin huomattavasti rajallisempi kuin Yhdysvalloissa. Nousevista koroista ja kasvavista hintapaineista kannattaakin huolestua vasta, jos ne jatkuvat vielä, kun rajun tuloskasvun tuoma tuki on joskus parin vuoden päästä takanapäin.

Kirjoittaja: Antti Saari

Julkaistu 30.03.2021