Hyppy yrittäjäksi
Toimitusjohtaja Mika Vainio-Mattilalla oli takanaan pitkä ja kansainvälinen ura tietotekniikan ja terveyspalvelujen parissa, kun hän perusti yhtiökumppaniensa kanssa ohjelmistorobotiikkayhtiö Digital Workforcen. Nyt yritykseltä odotetaan hurjaa kasvua.

Yrittäjyys oli kiehtonut Mika Vainio-Mattilaa jo kauan. Pinnan alla oli kuplinut ajatus, että olisi mahtavaa päästä rakentamaan uutta yritystä ja olla määrittämässä omaa kohtaloaan.
Vainio-Mattila oli työskennellyt pitkään johtotehtävissä IBM:llä ja Mehiläisessä. Työssään hän oli huomannut, että tietojärjestelmät eivät tukeneet liiketoiminnan kehittämistä riittävästi.
– Kun liiketoimintaan tulee haasteita ja muutospaineita, tietotekniikan pitäisi ratkaista niitä. Usein tietojärjestelmät ovat kuitenkin muutoksen hidaste, koska niiden uudistaminen on hankalaa ja kallista.

Mika Vainio-Mattila
Koulutus: Teknisen fysiikan diplomi-insinööri ja MBA
Ura: Digital Workforce Services Oy:n toimitusjohtaja ja yksi yrityksen perustajista. Työskenteli aiemmin monissa kansainvälisissä johtotehtävissä IBM:llä ja liiketoimintaryhmän johtajana Mehiläisessä.
Perhe: Kolme lasta, joista nuorin asuu vielä kotona. Puoliso on töissä rahoitusalalla.
Harrastukset: Purjehtiminen ja veneily, tennis
Yllättävä tieto: Perheellä on vanha kiinteistö Kokemäellä, jossa perheen lapset pitävät kesäkahvilaa. Nuorimmalla tyttärellä oli Y-tunnus jo alle 10-vuotiaana.
Sattumalta Vainio-Mattila törmäsi uuteen teknologiaan, ohjelmistorobotiikkaan. Samaan aikaan hän tutustui Heikki Länsisyrjään ja Jukka Virkkuseen, jotka olivat myös perehtyneet aiheeseen.
– Asiat loksahtivat kohdalleen: pitkäaikainen unelmani yrittäjyydestä, nämä tyypit ja tämä teknologia, joka antoi mahdollisuuden miettiä aivan uudenlaista bisnesmallia.
Vuonna 2015 kolmikko perusti Digital Workforce Services Oy:n, joka tarjoaa asiakkailleen tietotyön automaatiopalveluja. Nyt yritys on kasvanut jo yli 20 miljoonan euron liikevaihdon yhtiöksi, joka toimii kahdeksassa maassa ja työllistää yli 200 ihmistä.
Hyppy kuukausipalkkaisesta työstä yrittäjäksi ei lopulta tuntunut Vainio-Mattilasta vaikealta päätökseltä.
– Minun ei ole koskaan ollut ammatillisessa kontekstissa vaikeaa tehdä isoja ja rohkeita päätöksiä. Uskaltaminen tulee helpommaksi, kun on taipumuksena innostua uusista asioista. Se painoi päätöksessä selvästi enemmän kuin mahdollinen epäonnistumisen pelko, Vainio-Mattila pohtii.

Digityöntekijä ei väsy
Digital Workforcen ratkaisu tietotyön haasteisiin ovat digityöntekijät eli virtuaaliset robotit, joille voidaan siirtää ihmisiltä rutiininomaisia tehtäviä. Ohjelmistorobotiikkaan ja tekoälyyn perustuvat digityöntekijät suorittavat tehtäviä väsymättä, tarkasti ja tehokkaasti.
– Samalla työntekijöiden aikaa vapautuu tehtäviin, joissa oikeasti tarvitaan ihmistä: uuden innovointiin ja ihmisten kohtaamiseen, Vainio-Mattila kiteyttää.
Digital Workforcen ensimmäiset asiakkaat olivat terveydenhuollon organisaatioita. Yritys auttoi niitä automatisoimaan prosessejaan, jotta käsipareja vapautuisi varsinaiseen työhön, potilaiden hoitoon.
Nykyisin Digital Workforcella on asiakkaita useilta eri toimialoilta, kuten pankkisektorilta, teollisuudesta ja palvelualalta. Yhä useammin automatisoidaan prosessi, jota ei vielä ole edes olemassa. Hyvä esimerkki tästä oli Ruotsin Tillväxtverket eli elinkeinoelämän kehittämisvirasto, jolle hallitus yhtäkkiä määräsi käsiteltäväksi valtavan määrän yritysten pandemiatukihakemuksia.

– Rakensimme viidessä viikossa robottiarmeijan, joka otti vastaan ja käsitteli hakemukset. Vastaava toiminto olisi edellyttänyt satojen ihmisten rekrytointia ja kouluttamista, Vainio-Mattila kuvailee.
Virtuaalirobotit hyödyntävät olemassa olevia tietojärjestelmiä, ja siksi niiden käyttö on helppoa ja nopeaa. Kaikkea ei siis tarvitse rakentaa alusta uudelleen.
– Toki tämä edellyttää, että prosessit ovat jo pitkälle digitalisoituneita, eikä papereita enää liikutella missään.
Enemmän aikaa ihmistyölle
Tässä kohtaa moni kysyy, tarvitaanko ihmisiä tulevaisuudessa enää laisinkaan. Vievätkö robotit meiltä kaikki työt?
Vainio-Mattilan mukaan tilanne on oikeastaan päinvastainen: isossa kuvassa automaatio tuo työtä ja vaurautta.

– Ihmisiä tarvitaan luomaan uutta ja innovoimaan. Kun robotit hoitavat tylsät ja monotoniset hommat, ihmisille jää aikaa työhön, jossa määritellään aidosti organisaation tulevaisuuden kilpailukyky.
Muutos tarkoittaa, että joitakin tehtäviä ihmiset eivät enää tulevaisuudessa tee. Vainio-Mattila ottaa esimerkiksi Lontoon kaasulamppujen sytyttäjät ja sammuttajat. Kun sähkövalot keksittiin, he vastustivat uutta keksintöä, koska pelkäsivät sen tekevän heistä työttömiä.
– Ei ole mitenkään perusteltua, että kadut valaistaisiin edelleen kaasulla vain siksi, että nämä kaverit saisivat pitää hommansa. Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua hymyilemme osalle niistä tehtävistä, joita ihmiset joutuvat tänä päivänä tekemään.
Vainio-Mattilan mukaan digitalisaatio ja automaatio etenevät työelämässä vääjäämättä.
– Se on kuin juna, josta ei kannata jäädä pois, vaan mieluummin olla veturissa viemässä sitä eteenpäin.

Startup-henki säilyy
Digital Workforce listautui pörssiin viime vuoden joulukuussa. Huhtikuun alussa se julkisti uuden strategiansa, jonka on tarkoitus vauhdittaa liiketoiminnan kasvua.
– Haluamme olla yli sadan miljoonan euron liikevaihdon yhtiö vuonna 2026. Tulemme siirtymään entistä enemmän alustatyyppiseen bisnesmalliin, mutta tarjoamme edelleen myös asiantuntijapalveluja, Vainio-Mattila kertoo.
Vaikka yhtiö on kasvanut, se pyrkii säilyttämään startup-yrityksen hengen. Se tarkoittaa paitsi yhteisiä perjantaipitsoja, myös matalia raja-aitoja ja avointa keskustelukulttuuria johdon ja henkilöstön välillä.
– Täällä haastetaan ja kyseenalaistetaan, mutta myös tuetaan ja rohkaistaan. Virheitä ja sivuaskeliakin hyväksytään, sillä jos ei koskaan uskalla mokata, ei synny mitään uutta.

Vainio-Mattila siirtyi Digital Workforcen toimitusjohtajaksi elokuussa 2021. Sitä ennen hän vastasi yhtiön Pohjois-Amerikan toiminnoista. Johtajana Vainio-Mattila haluaa olla strateginen ja strategisissa kysymyksissä johdonmukainen.
– Roolini on antaa suuntaa ja sparrata, mutta en ala päällepäsmäröidä tai mikromanageeraata. Annan ihmisille rauhan tehdä omaan toimenkuvaansa kuuluvia päätöksiä. Itse olen aiemmassa työssäni kokenut, että olen menestynyt, kun minua on johdettu niin, hän kertoo.
Teksti: Virpi Ekholm Kuvat: Sakari Röyskö
Julkaistu 29.04.2022