Kulttuuri

Elämä pandemian jälkeen

Koronaviruspandemia rajoittaa elämäämme monin tavoin, mutta moni haaveilee jo ajasta pandemian jälkeen. Tästä toivuttuamme voimme kuluttaa ja juhlia kuin viimeistä päivää. Vai voimmeko?

Totuus on hieman monimutkaisempi, kuten The Economist kirjoittaa. Lehti on tutkinut aiempien pandemioiden poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia.

Olipa kyseessä rutto, vakava influenssa tai keuhkoille vaarallinen virus, niiden seurauksena on lähes aina talouden elpyminen, samoin kuin sodan jälkeen. Monia selviytyjiä kalvaa kuitenkin jatkuva epävarmuuden tunne, eikä poliittinen turbulenssikaan ole tavatonta.

Kriisin kokeneet ihmiset ja yritykset ovat valmiita unohtamaan vanhat rakenteet ja kokeilemaan jotain uutta, mikä raivaa tietä innovaatioille. 
Tästä on lukuisia esimerkkejä. 1300-luvulla jyllänneen mustan surman jälkeen eurooppalaiset tutkimusmatkailijat paloivat halusta päästä tutkimaan maailmaa. Uudet paikat eivät juurikaan pelottaneet, koska kuolema oli ollut niin vahvasti läsnä kotikonnuilla.

Espanjantauti runteli vuosina 1918–1920, minkä jälkeen yrittäjät olivat valmiita ottamaan riskejä ja Yhdysvalloissa perustettiin ennätysmäärä uusia yrityksiä.

Esimerkiksi ebola‑ ja sars-viruksen puhkeamisen jälkeen kiinnostus automaatiota ja robotiikkaa kohtaan kasvoi. Tämä käy ilmi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksesta. Robotit eivät sairastu, eivätkä ne levitä tartuntoja, mikäli niitä käsitellään oikein.

Elpyykö talous?

Mutta entä talous? Yksi asia on varma: kriisin aikana ihmiset ovat säästäväisempiä, koska mahdollisuuksia käyttää rahaa hauskanpitoon on vähemmän. Isorokko puhkesi Isossa-Britanniassa 1870-luvulla, minkä seurauksena kotitalouksien säästäminen kaksinkertaistui. Ensimmäisen maailmansodan aikana japanilaisten säästöpääoma tuplaantui, ja espanjantaudin riehuessa amerikkalaiset laittoivat rahaa sukanvarteen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kun kulutus lähtee huonojen aikojen väistyessä jälleen käyntiin, ihmiset ovat aluksi yleensä hieman varovaisia. He kyllä kuluttavat, mutta eivät ylenpalttisesti. Usein riittää se, että talous saadaan taas käyntiin.

Yhdysvaltojen bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan yli 6 prosenttia. Se on reilusti yli keskimääräisen kasvun, joka oli reilut 2 prosenttia vuosina 2016–2019. Ennusteet näyttävät samanlaisilta kaikissa G7-maissa, mikä on poikkeuksellista. The Economist ‑lehden mukaan bruttokansantuotteessa ei ole ollut havaittavissa näin synkronoitua kasvua sitten 1950-luvun, jolloin maailmasta alkoi löytyä taas uskoa tulevaisuuteen toisen maailmansodan jälkeen.

Miten eriarvoistuminen vältetään?

Vaarana on, että maailman rikkaat ja rokotetut alueet palautuvat COVID-19-pandemiasta samaan aikaan kun Intia, Brasilia ja useat Afrikan maat kamppailevat yhä viruksen kanssa.

Usein pandemioiden myötä paljastuu sekä alueellisia että globaaleja epäoikeudenmukaisuuksia, jotka voivat johtaa poliittisiin levottomuuksiin ja konflikteihin. Näin kävi koleran puhjetessa Ranskassa 1830-luvulla, mistä Les Misérables ‑musikaalin lapsiparatkin laulavat. Sama tapahtui Länsi-Afrikassa, kun siviileihin kohdistuneet väkivaltaisuudet kasvoivat 40 prosentilla ebolaviruksen puhkeamisen myötä vuosina 2013–2016. Myös sars‑ ja zikavirus ovat IMF:n mukaan lisänneet jännitteitä paikallisella tasolla.

London School of Economicsin tutkijat ovat havainneet, että koronaviruspandemia on havahduttanut meidät eurooppalaiset pohtimaan eriarvoisuuden negatiivisia vaikutuksia. Näyttää myös siltä, että ihmisten saaminen takaisin töihin ja palkkojen nostaminen ovat nyt päättäjien tehtävälistan kärjessä. Näillä toimilla elpyminen COVID-19-pandemiasta voisi tapahtua tasapainoisemmin aiempiin pandemioihin verrattuna.

Julkaistu 02.06.2021