Talous

58 miljoonaa euroa pätkästä bittejä – digitaalinen taiteen kysyntä räjähti

Taide voi olla öljymaalaus, veistos – tai lohkoketjuun kytketty tiedosto. NFT-tekniikka mullistaa taidemaailmaa. Huutokauppahuone Christie’s on myynyt jo kymmenillä miljoonilla euroilla taideteoksia, jotka ovat olemassa vain digitaalisina ja kaikkien kopioitavissa.

Setelin arvo ei perustu sen paperiin tai laadukkaisiin painokuvioihin. Paperinpala saa arvonsa siitä, että keskuspankki takaa, että sillä on tietty ostovoima.

Taideteoksen arvo määräytyy vähän samalla tavalla. Taulun arvo ei riipu sen kankaasta, jolle se on maalattu, tai väreistä, joita siihen on käytetty. Veistos voi olla romua tai kallis taide-esine riippumatta siitä, onko se marmoria vai betonia.

Se, päätyykö jokin taideteos pankin tallelokeroon vai roska-astian kautta jätteenpolttolaitokseen, riippuu siitä, millainen taiteellinen arvo sille annetaan. Taiteellinen arvo on subjektiivinen käsitys, joka voi muuttua nopeastikin. Tavallisesti taideteos kuitenkin on fyysinen esine, jonka joku omistaa ja jonka omistaja voi pitää tai myydä.

Entä sitten digitaalinen taideteos, jota voidaan monistaa loputtomia määriä. Miksi joku maksaisi sellaisesta?

© Mike Winkelmann aka Beeple. Everydays: The First 5000 Days.
© Mike Winkelmann aka Beeple. Everydays: The First 5000 Days.

Tämä kysymys on esitetty viime aikoina monta kertaa, kun huutokaupoissa on myyty digitaalitaidetta ennätyshintaan. Kuuluisin teos lienee ”Everydays – The First 5 000 Days”, joka huudettiin äskettäin Christie’sin taidehuutokaupassa 69 miljoonalla dollarilla eli 58 miljoonalla eurolla.

Teoksen on tehnyt yhdysvaltainen Beeple, oikealta nimeltään Mike Winkelmann. Teos koostuu pienistä digitaalista kuvista, joita  Winkelmann alkoi tehdä päivittäin vuonna 2007. Aluksi kuvat olivat varsin luonnosmaisia, mutta ajan mittaan niistä kehittyi yhä taidokkaampia luomuksia, jotka usein kommentoivat ajankohtaisia tapahtumia. ”Everydays…” on kollaasi, jossa on 5 000 tällaista pikku teosta.

Beeplen kollaasin lähtöhinta Christie’sin huutokaupassa oli 100 dollaria. Lopulta se huudettiin siis 69 miljoonalla dollarilla. Se on kova hinta teoksesta, joka on olemassa vain tietokoneen näytöllä ja jonka voi kopioida napin painalluksella.

Mitä huutaja oikeastaan osti? Käytännössä ostaja sai hänelle rekisteröidyn NFT-tiedoston, joka todistaa hänet teoksen omistajaksi. Teoksen tekijänoikeus jää silti taiteilijalle. Hän voi luoda useita NFT-tiedostoja samasta teoksesta. Ostaja ei siis saa omakseen teoksen alkuperäistä tiedostoa.

© Mike Winkelmann aka Beeple. Everydays: The First 5000 Days. (yksityiskohta)
© Mike Winkelmann aka Beeple. Everydays: The First 5000 Days. (yksityiskohta)

Verkkoon on jo syntynyt useita markkinapaikkoja, joilla myydään NFT-taidetta. Tunnetuimpia ovat Zora, SuperRare ja Nifty Gateway. Parhaillaan väitellään kiivaasti siitä, onko koko ilmiö vain sijoituskupla, joka kohta puhkeaa. Korona-aikana kiinnostus digitaidetta kohtaan on kasvanut nopeasti, ja NTF-tekniikka on liittänyt sen osaksi perinteistä talousjärjestelmää.

NTF eli non-fungible token on suomeksi ei-korvattava rahake. Se on eräänlainen digitaaliseen rekisteriin kirjattu digitaalinen sinetti, joka todistaa omistajuuden. NTF perustuu samaan tekniikkaan kuin bitcoin ja muut kryptovaluutat eli lohkoketjuihin.

Lohkoketjutekniikka ei ole ongelmatonta. Sen ympäristövaikutukset ovat olleet viime aikojen kuuma puheenaihe, sillä lohkoketjuun kuuluvat tietokoneet, jotka tuottavat bitcoineja tai digitaiteen NFT-rahakkeita, kuluttavat valtavasti sähköä.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston vaihtoehtoisen rahoituksen tutkimuskeskus Centre for Alternative Finance on laskenut, että bitcoinien valmistus kuluttaa 130 terawattituntia sähköä vuodessa. Se on noin puolet enemmän kuin koko Suomen vuotuinen sähkönkulutus (86,1 terawattituntia vuonna 2019). Lisäksi monet lohkoketjujen tietokoneista ovat maissa, joissa sähkövero on alhainen ja sähköntuotanto saastuttavaa.

Lohkoketju voi kuulostaa tekniikkanörttien hypetykseltä, mutta kun Christie’sin kaltainen arvostettu huutokauppatalo myy digitaalista taidetta, sille on selvästi kysyntää.

Mitä digitaiteen ostaja sitten tekee taideteoksellaan? Sitä voi tietysti esitellä tietokoneen näytöllä niin kuin fyysistä taulua huoneen seinällä. Toisaalta ostaja voi kertoa muille, että hänellä on omistusoikeus taideteokseen ja hän on sen ostamalla tukenut taiteilijaa.

Siitä tunteesta ollaan selvästi valmiita maksamaan.

Miljoonia digitaalisesta taiteesta

  • Kanadalainen muusikko ja kuvataiteilija Grimes eli Claire Boucher, joka myös seurustelee Teslan toimitusjohtajan Elon Muskin kanssa, myi helmikuussa 2021 Nifty Gateway -verkkokaupan kautta digitaidetta yli 5 miljoonalla dollarilla. Kallein yksittäinen teos maksoi lähes 389 000 dollaria. Kahdesta teoksesta myytiin tuhansia kopioita 7 500 dollarin kappalehintaan.
  • Yhdysvaltalainen Beeple, jonka teos saavutti NFT-taiteen hintaennätyksen Christie’sin huutokaupassa, myi jo vuonna 2020 digitaidettaan noin 3,5 miljoonalla dollarilla.
  • NFT-tekniikan ansiosta taiteilija saa osansa myös taideteosten jälleenmyynnistä.
  • Yhdysvaltaisen Chris Torresin vuonna 2011 luoma Nyan Cat eli animoitu lentävä kissa, joka jättää jälkeensä sateenkaaren, on noussut internetilmiöksi. Sitä on käytetty muun muassa musiikkivideossa, joka on nähtävissä YouTubessa. Helmikuussa 2021 Torres myi kopion Nyan Catin gif-tiedostosta 590 000 dollarilla.

Teksti Eric Lund

Lähteet: Christie’s, The Verge, Svenska Dagbladet, Wikipedia.

Julkaistu 31.03.2021